Uudet sivut > klik <!
Ambition After All
|
|
Luonne
Amy on nätti neiti, joka on mahtava ratsu varsinin kilpailutilanteissa.
Hoitaessa Amy seisoo paikallaan nätisti, eikä temppuile. Mikään ei ole tytöstä ihanenpaa kuin sään luota ratsutus karkealla harjalla keväisin, karvanlahtöaikaan. Satulavyönkään kiristys ei tyttöä haittaa, ainut häiriötekijä on alaturpahihna, jonka kiristäminen onkin hieman monimutkaisempaa, Amylla on tapana haukotella aika paljon, eikä se ole hyväksi ratsastaessa. Sitä vastaan saa itseasissa vain vetää Amyn leuan kiinni, löytyy tytön luonteesta sen varran itsepäisyyttä.
Ratsastaessa koulua neiti antaa helposti niskansa rentoutua ja myötää. Mielellään tekisi asiat helpoimman kautta, mutta kunhan ratsastaja on laatinut "suunitelman" Amy kyllä seuraa sitä. Ei kuitenkaan pysy hyvin rentoutuneena pelkällä käyntityöskentelyllä, vaan pysyy paremmin aktiivisena ja helppona erilaisten siirtymisien ja kiemuroiden avulla. Tämän neidin bravuuri onkin vastalaukka kiemurauralla, jossa se saa ratsastajan huumaan, "Hei, mä osaan", vaikka se todellisuudessa johtuukin ponista, joka on mainio. Myös väistöt sujuvat ongelmitta, kunhan ratsastaja pitää pohkeen vahtana, jottei koko poni käänny uran suuntaan. Ongelmia tuottaa eniten niinkin yksikertainen asia kuin temponvaihdokset käynnissä, tammalla on todella herkät kyljet, ja tulkitsee herkästi avun väärin ja lähtee ravaamaan.
Esteille Amy on myös oiva valinta. Neidillä on potentaalia, eikä mikään tuota hankaluuksia pienilä esteillä. Suuremmille esteille siirryttäessä Amy alkaa kenkkuilla ja epäröidä, jonka vuoksi sen kanssa ollaankin pitäydytty 90cm korkeilla radoilla, vaikka kyvyt varsinkin irtohypyttäessä riittäisivätkin aikalailla hyvin yli metrisiin esteisiin, kenties 110cm. Neidin erikoisalaa ovat ehkä eniten sarjat, joille osaa katsoa lähestymisen sekä hyppykaaren itsenäisesti melko mainiosti, ja saattaa jättää ratsastajan toimettomaksi. Hankalimpia esteitä ovat erityisesti läpinäkyvähköt okseri, joiden pituutta ja korkeutta on hankala arvioida.
Maasteesteille Amy on varma kaveri, sillä se on maastovarma, eikä pelkää suurimpaakaan "hirviötä". Tukit, banketit, portaat, portit, kaikki sujuu. Mikään ei tuota aikeuksia, eikä Amylla ole hevosilla perinteisestä hirviöfobiaa, vain pientä innostuksen poikasta, joka ilmenee etenkin pitkillä laukkasuorilla. Niillä tamma tuleekin pitää hyvällä tuntumalla, ettei huomaa olevansa esteen sijaan kiitolaukassa naapurin pelloilla. Maastosteille Amyn on hyvä ponnistaa, sillä tytön estesilmä on hyvä ja maastoesteet melko läpinäkymättömiä.
Kilpailutilanteessa Amy on suhteellisen rauhallinen, ja levittää tyyneyttä ympärilleen. Ratsastaja ei yksinkertaisesti voi hermoilla Amyn lähellä, sillä kukapa nyt alkaisi stressata, kun poni on itse kiltteys? Radalle lähtiessä tulee Amyyn vauhtia, josta sitä on kouluradoilla kehuttuu, silloin tytön askeleisiin tulee tiettyä lennokkuutta ja näyttävyyttä. Esteradat ovat myös helppoja, kunhan korkeutta ei nosteta yli 90cm. Kyllähän Amy nekin luultavasti ylittäisi, mutta puomit kolisivat eikä radasta tulisi mitään, kun pitäisi ottaa hirveät vauhdit joka esteelle ja askelten korjaus olisi mahdotonta.
Trailerissa Amy on yös itse kiltteys, missäpä ei olisi. Suojat ovat melko tarpeettomia, samoin riimunarujen paniikkilukot ja paksut, lapasuojuksilla varustetut loimet. Niitä monia kuitenkin käytetään, sen verran löytyy Amylta siitosarvoa. Siitosarvon lisäksi se on aivan ihana ja mahtava, todella rakas tunteellisesti.
Hoitaessa Amy seisoo paikallaan nätisti, eikä temppuile. Mikään ei ole tytöstä ihanenpaa kuin sään luota ratsutus karkealla harjalla keväisin, karvanlahtöaikaan. Satulavyönkään kiristys ei tyttöä haittaa, ainut häiriötekijä on alaturpahihna, jonka kiristäminen onkin hieman monimutkaisempaa, Amylla on tapana haukotella aika paljon, eikä se ole hyväksi ratsastaessa. Sitä vastaan saa itseasissa vain vetää Amyn leuan kiinni, löytyy tytön luonteesta sen varran itsepäisyyttä.
Ratsastaessa koulua neiti antaa helposti niskansa rentoutua ja myötää. Mielellään tekisi asiat helpoimman kautta, mutta kunhan ratsastaja on laatinut "suunitelman" Amy kyllä seuraa sitä. Ei kuitenkaan pysy hyvin rentoutuneena pelkällä käyntityöskentelyllä, vaan pysyy paremmin aktiivisena ja helppona erilaisten siirtymisien ja kiemuroiden avulla. Tämän neidin bravuuri onkin vastalaukka kiemurauralla, jossa se saa ratsastajan huumaan, "Hei, mä osaan", vaikka se todellisuudessa johtuukin ponista, joka on mainio. Myös väistöt sujuvat ongelmitta, kunhan ratsastaja pitää pohkeen vahtana, jottei koko poni käänny uran suuntaan. Ongelmia tuottaa eniten niinkin yksikertainen asia kuin temponvaihdokset käynnissä, tammalla on todella herkät kyljet, ja tulkitsee herkästi avun väärin ja lähtee ravaamaan.
Esteille Amy on myös oiva valinta. Neidillä on potentaalia, eikä mikään tuota hankaluuksia pienilä esteillä. Suuremmille esteille siirryttäessä Amy alkaa kenkkuilla ja epäröidä, jonka vuoksi sen kanssa ollaankin pitäydytty 90cm korkeilla radoilla, vaikka kyvyt varsinkin irtohypyttäessä riittäisivätkin aikalailla hyvin yli metrisiin esteisiin, kenties 110cm. Neidin erikoisalaa ovat ehkä eniten sarjat, joille osaa katsoa lähestymisen sekä hyppykaaren itsenäisesti melko mainiosti, ja saattaa jättää ratsastajan toimettomaksi. Hankalimpia esteitä ovat erityisesti läpinäkyvähköt okseri, joiden pituutta ja korkeutta on hankala arvioida.
Maasteesteille Amy on varma kaveri, sillä se on maastovarma, eikä pelkää suurimpaakaan "hirviötä". Tukit, banketit, portaat, portit, kaikki sujuu. Mikään ei tuota aikeuksia, eikä Amylla ole hevosilla perinteisestä hirviöfobiaa, vain pientä innostuksen poikasta, joka ilmenee etenkin pitkillä laukkasuorilla. Niillä tamma tuleekin pitää hyvällä tuntumalla, ettei huomaa olevansa esteen sijaan kiitolaukassa naapurin pelloilla. Maastosteille Amyn on hyvä ponnistaa, sillä tytön estesilmä on hyvä ja maastoesteet melko läpinäkymättömiä.
Kilpailutilanteessa Amy on suhteellisen rauhallinen, ja levittää tyyneyttä ympärilleen. Ratsastaja ei yksinkertaisesti voi hermoilla Amyn lähellä, sillä kukapa nyt alkaisi stressata, kun poni on itse kiltteys? Radalle lähtiessä tulee Amyyn vauhtia, josta sitä on kouluradoilla kehuttuu, silloin tytön askeleisiin tulee tiettyä lennokkuutta ja näyttävyyttä. Esteradat ovat myös helppoja, kunhan korkeutta ei nosteta yli 90cm. Kyllähän Amy nekin luultavasti ylittäisi, mutta puomit kolisivat eikä radasta tulisi mitään, kun pitäisi ottaa hirveät vauhdit joka esteelle ja askelten korjaus olisi mahdotonta.
Trailerissa Amy on yös itse kiltteys, missäpä ei olisi. Suojat ovat melko tarpeettomia, samoin riimunarujen paniikkilukot ja paksut, lapasuojuksilla varustetut loimet. Niitä monia kuitenkin käytetään, sen verran löytyy Amylta siitosarvoa. Siitosarvon lisäksi se on aivan ihana ja mahtava, todella rakas tunteellisesti.
Suku
Isä Rename Shame evm, nf-o, 142cm rn Emä Expensive Taste ev, rp-t 50%, 145cm, musta |
Isänisä Feel The Rain evm, nf-ori, punaruunikko, 139cm Isänemä Autnumn Arrives evm, nf-tamma, 143cm, rautias Emänisä Coffee Kissens evm, conn-ori, 143cm, musta Emänemä Taste The Fame evm, xx-tamma, 161cm, mustanruunikko |
Iii. Strike My Motive
Iie. Drop of water Iei. Reichlich Arrogant Iee. Ada's Xani Eii. Little Makeshift Eie. Caroly Eei. Restart Eee. The Taste of Freedom |
Isä Rename Shame oli huvittava herra. Herra astutettiin toivossa, että jos saataisiin vielä lisää jälkeläisiä tuolta Feel The Rainilta, mutta pahasti petyttiin. Herra ei näyttänyt yhtikäs yhtään isältään, komealta Rainilta. Herran luonne on enemmän emänsä tyylinen, todella fiksu, mutta huvittava, käyttää järkeä enemmän porttien availuun ja herkkujen varastamiseen kuin ratsastajan tottelemiseen. Kilpaponiksi suuniteltu herra myytiin loppuenlopuksi ratsasuskouluun, jonka omistaja tykästyi siihen. Omistaja ei edes suunitellut ruunausta, ja päättikin kokeilla astutusta Expensive Tasten kanssa, sillä hän toivoi saavansa ponin, joka olisi yhtä älykäs kuin Shame ja mukava kuin Expensive.
Isänisä Feel The Rain oli Saksassa asunut nyffi, jolta löytyi useita palkintoja tililtään. Oli todella kaunis ja ponimainen poni. Rakennetta voisi sanoa aika lailla täydelliseksi, samoin luonnetta. Periytti useille jälkeläisilleen ominaisuutensa, niin rakenteen kuin luonteensa. Osa jälkeläisista sain myös upean punaruunikon värin isältään, jonka isä oli myös oli perinyt isältään. Kilpaili monta kautta ennen siitosuraansa.
Isänemä Autnumn Arrives oli syysvarsa, joka synty keskelle Saksan kaunista syksyä. Nuorena tamma oli todella heiveröinen, mutta vanhempana kasvoi lähestulkoon täydelliseksi, ja millaisen värikseksi! Tamma oli toki rautias, ja muutenkin sellainen perustyyppi, mutta tietyssä auringossa karva loisti kuin kulta. Luonteeltaan oli rauhallinen, mutta kisapaikalla useat orit ja hälinä sekoittivat neidin pään, joten hyvä suoritus oli arpapeliä.
Emä Expensive Taste oli "kiva polle", tuntiratsuna toiminut monitaituri. Perhaimmillaan oli esteillä, eikä pudottanut ketään selästään. Värikin oli upea musta ilman mitään merkkejä, ja silkkinen karva oli helppo pitää puhtaana. Taku syntyi ratsastuskoululla Helsingin seudulla, mutta varsinaisen uransa teki Pohjanmaalla sijaitsevassa Kiviniemen ratsastuskoulussa, jossa sai myös ainoan varsansa Amyn. Varsa hankittiin perimään tamman paikka ratsastuskoulussa, vaikka toisin kävi.
Emänisä Coffee Kissens oli ruotsalainen laukkaratsu, joka ehti saavuttaa paljon urallaan. Ori myös matkusti yhdessä vaiheessa Yhdysvaltoihin hankkimaan kokemusta, ja kuinkas ollakaan se saavuttikin Kentucky Derbyn voiton. Kotimaahan palatessaan herran jalostusarvo oli kymmeniätuhansia kruunuja. Huimasta jalostusarvosta huolimatta omistaja joutui konkurssiin, ja myi Coffeen suomalaiselle kenttäratsastajalle. Herra teki myös kenttähevosen uraa uudelleenkoulutuken jälkeenja kilapaili kansallisella tasolla. Sen jälkeen se siityi siiokseen Suomessakin ja sai varsoja aina Britteinsaaria myöten. Yhteensä Suomessa ja Ruotsissa ehti syntyä noin sta jälkeläistä, joista suuri osa on menestynyt kilaparadoilla.
Emänemä Taste The Fame oli tuiki tavallinen ponitamma Raisiosta. Se oli erään tytön omistama ja asui yksityistallissa. Talli kuitenkin joutui konkurssiin ja poni jouduttiin myymään, sillä lähellä ei ollut muita talleja. Ponin osti Toivo Orimattila, joka omisti sattumalta myös Coffee Kissensin. Famella kisattiinkin kenttäluokissa monia vuosia, ja poni voitti muun muassa Ypäjä Pony Derbyn. Ura ei toki päättynyt kenttäkilapiluihin, vanhoilla päivillä tamma sai vielä viitisen jälkeläistä. Vielä aivan elämänsä lopuksi myytiin helsinkiläiselle ratsastuskoululle, jossa sai yhden varsan ja toimi oppimestarina 25-vuotiaaksi.
Isänisä Feel The Rain oli Saksassa asunut nyffi, jolta löytyi useita palkintoja tililtään. Oli todella kaunis ja ponimainen poni. Rakennetta voisi sanoa aika lailla täydelliseksi, samoin luonnetta. Periytti useille jälkeläisilleen ominaisuutensa, niin rakenteen kuin luonteensa. Osa jälkeläisista sain myös upean punaruunikon värin isältään, jonka isä oli myös oli perinyt isältään. Kilpaili monta kautta ennen siitosuraansa.
Isänemä Autnumn Arrives oli syysvarsa, joka synty keskelle Saksan kaunista syksyä. Nuorena tamma oli todella heiveröinen, mutta vanhempana kasvoi lähestulkoon täydelliseksi, ja millaisen värikseksi! Tamma oli toki rautias, ja muutenkin sellainen perustyyppi, mutta tietyssä auringossa karva loisti kuin kulta. Luonteeltaan oli rauhallinen, mutta kisapaikalla useat orit ja hälinä sekoittivat neidin pään, joten hyvä suoritus oli arpapeliä.
Emä Expensive Taste oli "kiva polle", tuntiratsuna toiminut monitaituri. Perhaimmillaan oli esteillä, eikä pudottanut ketään selästään. Värikin oli upea musta ilman mitään merkkejä, ja silkkinen karva oli helppo pitää puhtaana. Taku syntyi ratsastuskoululla Helsingin seudulla, mutta varsinaisen uransa teki Pohjanmaalla sijaitsevassa Kiviniemen ratsastuskoulussa, jossa sai myös ainoan varsansa Amyn. Varsa hankittiin perimään tamman paikka ratsastuskoulussa, vaikka toisin kävi.
Emänisä Coffee Kissens oli ruotsalainen laukkaratsu, joka ehti saavuttaa paljon urallaan. Ori myös matkusti yhdessä vaiheessa Yhdysvaltoihin hankkimaan kokemusta, ja kuinkas ollakaan se saavuttikin Kentucky Derbyn voiton. Kotimaahan palatessaan herran jalostusarvo oli kymmeniätuhansia kruunuja. Huimasta jalostusarvosta huolimatta omistaja joutui konkurssiin, ja myi Coffeen suomalaiselle kenttäratsastajalle. Herra teki myös kenttähevosen uraa uudelleenkoulutuken jälkeenja kilapaili kansallisella tasolla. Sen jälkeen se siityi siiokseen Suomessakin ja sai varsoja aina Britteinsaaria myöten. Yhteensä Suomessa ja Ruotsissa ehti syntyä noin sta jälkeläistä, joista suuri osa on menestynyt kilaparadoilla.
Emänemä Taste The Fame oli tuiki tavallinen ponitamma Raisiosta. Se oli erään tytön omistama ja asui yksityistallissa. Talli kuitenkin joutui konkurssiin ja poni jouduttiin myymään, sillä lähellä ei ollut muita talleja. Ponin osti Toivo Orimattila, joka omisti sattumalta myös Coffee Kissensin. Famella kisattiinkin kenttäluokissa monia vuosia, ja poni voitti muun muassa Ypäjä Pony Derbyn. Ura ei toki päättynyt kenttäkilapiluihin, vanhoilla päivillä tamma sai vielä viitisen jälkeläistä. Vielä aivan elämänsä lopuksi myytiin helsinkiläiselle ratsastuskoululle, jossa sai yhden varsan ja toimi oppimestarina 25-vuotiaaksi.
Jälkeläiset
rp-t MRP Perfeckt Pianist
|
rp-o MRP Trick Triangle
|
rp-o MRP North Bass
|
Päiväkirja ja valmennukset
18.2.2014 - Miivi
Voihan! Kävin aamulla tarhassa katsomassa, miten ulkona yönsä viettäneet hevoset olivat pärjänneet. Oli ollut leuto yö, ja ponit olivat saaneet suojaa myös pienestä katoksesta. Muut tulivat portille kuultuaan tuloni, mutta Amya ei näkynyt missään. Hätäännys valtasi mieleni, neiti oli todella tärkeä ja kisakalenteri tiukka. Lähdi reippaasti tarhaan sanoen Amyn nimeä. Miksi en ollut aidannut pienempiä hiekkantarhoja, vaan nämä reilunkokoiset aitauset? No, Amy oli sisällä pihatossa, seisoi tikasti kiinni seinässä. Mikä sillä oli? Otin sen riimusta kiinni ja aloin vetää sitä perässäni, se liikkui erittäin hauttomasti ja kankeasti. Tallissa laitoin sen käytävälle kiinni, otin loimen pois, ja aloin tunnustella sen jalkoja. Niistä jatkoin muuhun kehoon, ja tietysti, selkähän se oli jumissa. Talliloimi vain päälle, ja karsinaan. Puhelin käteen ja soitto Jazzumille, eläinlääkäriasema Juniperiin.
19.2.2014 - Miivi
Ei se eläinhieroja päässyt Amya katsomaan. Kiireitä, pah! Olin ehkä ruvennut hieman suorasanaiseksi puhelimessa, ehkä tulisi harkita eläinlääkärinaseman vaihtoa? No sain kuitenkin erään hierojan katsomaan neitiä. Selkä oli kuulemma aivan tiukkana, ja lavatkin jumissa. Hieronta tulikin siis tarpeeseen. Käsittely sujui hienosti Amynkin käytöksen puolesta, vaikka sitä selvästi sattui, se pysyi hienosti paikallaan ja tyytyi luimisteluun. Käsittelyn jälkeen neiti sai jäädä talliin, ja illalla kävin taluttelemassa Amya. Se liikkui jo paljon vapautumeemmin, ja huomenna luultavasti olisi jo paljon parempi. Kokeilin myös itse selkää, ja se tuntui maallikolle hyvin juntturaiselta. Hieronta oli luultavasti auttanut reilusti, jos Amylla pääsisi jo hieman ratsastelemaankin?
20.2.2014 - Miivi
Selän jumit ovat menneen talven lumia! Tai no, melkeinpä. Tänään Amy liikkui jo normaalisti, hieman oli kuitenkin selkä kovan tuntuinen selkää tunnustellessa. Päätin siis mennä kevyesti koulua ja vetää vielä loppuun maastoilua. Kentällä neiti ei meinannut mennä peräänajossa, mutta en sitä vaatinutkaan. Oli kuitenkin sen verran vireä, että pari pukkiakin veti. Taitaa neidillä olla jo hieman kevättä rinnassa. Maastossa pysyi käsissä vireydestä huolimatta. Sain hämmästellä pieniä pukkeja itse asiassa koko lenkin ajan. Ei tainnut olla se selkä enää niin jumissa, tuo kentällä suoritettu huolellinen ja pitkäveteinen lämmittely taisi tehdä tulosta.
27.2.2014 - Miivi
Amy on saanut lomailla tässä näin alkuviikon, täytyyhän sitä kisakalenteria joskus hieman hellittää. Talli on muutenkin ottanut rauhallisesti hiihtoloman merkeissä, vielä loppuviikonkin Amy saa olla kotona kevyessä käytössä. Oli neiti kuotenkin niin energinen, että oli tullut sähkölagoista läpi näjtävästi ilman mitään vaikeuksia. Ehkä ne puuaidat olisivat järkevämpi vaihtoehto noin vireälle ponille, mutta näillä selvitään....
21.3.2014 Estevalmennus, pitäjänä Markku
Amy oli heti aloittaessa reipas, joissakin kohdissa ehkä hieman liikaakin. Alkuraveissa se päätti alkaa hieman hankalaksi, ja Miivi joutui välillä patistamaan tammaa ihan kunnolla. Hetken jälkeen Miivi sai purettua Amyn turhan energian ja pääsimme aloittamaan. Lämmittelyhypyissä Amy toimi hyvin, mutta pari kertaa otti turhankin suuren hypyn. Siihen Miivi ei ollut varautunut ja joutui pinnistelemään pysyäkseen tamman kyydissä. Onneksi kyydissä pysyttiin ja loput hypyt sujuivat hyvällä istunnalla loistavasi. Lopullista esterataa ratsastaessa Amy kielsi kerran, mutta Miivi sai tamman epäilykset karistettua hyvällä ratsastuksellaan. Pidätteet tulivat oikeisiin aikoihin ja rata näytti sujuvalta. Erikoisesteitä Amy hieman tarkkaili, mutta se ei vaikuttanut negatiivisesti Miivin ratsastukseen. Lopuksi okserille hyppääminen oli helpponakki ja valmennus oli teidän kohdallanne onnistunut. Lisää topakkuutta alkuvalmennuksesta olisi kyllä kaivattu, mutta loppu valmennus oli onnistunut teidän kohdallanne! Tempo oli hyvä ja Amy kuunteli hyvin sinua. Jatkakaa samalla tavoin!
18.3.2014 - Miivi "That is my future"
Tänään saatin ihan hevosfysioterapeutti Amya katsomaan. Hän oli mukava, neliymppinen nainen, johon Amy olikin heti läpällään. Nainen vaikutti pätevältä, ja tutkiskeli tamman huolella. Kuulemma oli selkä jumissa, taas kerran. Hän sanoi katsovansa syytä myöhemmin. Lihakset tuntuivat kiinteiltä, eikä läskiä ollut. Ruokintaan hän kehotti lisäämään vitamiinja kuitenkin, oli päässyt taas kylkiluut ihan pinnalle. Sen jälkeen nainen teki Amylle ruokintasuunitelman yksityiskohtaisesti. Hän antoi näytepakkauksia mistä lienee rehuista. Amykin tunsi itsensä fyssarin käsittelyssä virkeäksi, eikä meinannut pysyä aloillaan. Pusu sinne, pusu tänne, porkkana on taattu, oli Amyn tekniikka. Tuntui itsestäkin reteeltä, kun omalle ponille oli tilattu kallis fysioterapeutti!
14.4.2014 - Miivi
Eilisestä fyssarin käynnistä viisastuneena oli varannut hieroja, mutta ennen sen tuloa saisi Amy kunnon liikutuksen. Hain tamman tarhasta, jossa se peuhasi kavereidensa kanssa. Onneksi Amylla oli ollut loimi, muuten sen putsaukseen menisi iäisyys. Harjasin tytön nopeasti ja lähdin kohti maneesia, kenttä oli täyttä mutavelliä. Ratsastaessa Amy oli parempi kun aikoihin, eikä auttanut muuta kuin rakentaa esterata. Tehdessäni sitä Roosa, tallityttö piteli Amyä, joka pusutteli Roosaa. Radan oltua valmis Roosa jäi vielä puomien nostajaksi, tosin turhaan. Amy ei tiputtanut yhtäkään 80cm korkean radan puomeista, joten nostin sen 90cm kokreuteen. Siinä tuli yksi pudotus, mutta mitä pienistä. Kiitin Roosaa, joka lähti talliin. Itse lähdin vielä revittelemään maastoon, jossa onnistuikin pudota. Amy juoksi tallille itsekseen ja minä tietysti talsin siinä sateessa varmaan kolme kilometriä. Onneksi henkilökunta oli ottanut tamman sisään ja hoitanutkin sen ennen kun olin tallilla, eikä tamman tarvinnut jäädä värjöttelemään sateeseen.
15.4.2014 - Miivi
Amy saisi tänään vapaata, ja tarhailisi koko päivän kavereiden kanssa, sen päätin jo aamulla. Ilma oli selkeytynyt, ja laitumillakin alkoi olla tilaa laiduntaa sen mutavellin keskeltä, joten Amy pääsi laitumelle Donastian ja Nellyn kanssa. Se vietti siellä koko päivän, ja illalla sisään hakiessa suuntasikin kaurakupille aivan ensimmäisenä.
16.4.2014 - Miivi
Eilen Amy saikin vapaata, ja tänään oli juoksutuksen vuoro. Pitkänäperjantaina tulisi hieroja, ja tänään olisikin kaikkea kiinostavaa juoksuttaessa. Tamma oli pirteä, mutta hieman jäykkä. Ilopukitkin onnistuivat lopussa, mutta ajattelin vapaapäivien tulevan harvinaisemmiksi ainakin näin selkäongelmien aikaan, tammahan jäykistyi kun itsestään.
14.5.2014 - Miivi
Tänään ohjelmassani oli kouluratsastusvalmennuksen pitäminen Miiville, sekä hänen ponikokoiselle ratsulleen Amylle ja valmennuksen tasoksi oltiin sovittu helppo a. Koska sää oli tänään hieman sateinen, olimme sopineet että valmennus pidettäisiin maneesissa, ihan vain kaikkien mukavuuden takaamiseksi ja olinkin saapunut maneesiin hieman etukäteen odottelemaan ratsukkoa paikalle. Ratsukko saapuikin minuutilleen sovittuun aikaan ja pikaisen esittelyn jälkeen pyysin heitä aloittamaan alkulämmittelyt. Miivi tekikin kuten pyydettiin ja itse sain seurata sivusta kuinka ratsukon yhteistyö toimi alkulämmittelyiden aikana. Ratsukon yhteistyö tuntuikin toimivan varsin hyvin ja sekä ratsastaja, että ratsu vaikuttivat molemat erittäin osaavilta. Kehuinkin jo tässä vaiheessa Miivin ratsulleen antamia napakoita, mutta silti suhteellisen huomaamattomia apuja, sillä ne olisivat valtti varsinkin kilpailuissa. Alkulämmittelyiden jälkeen siirryimmekin sitten suoraan varsinaiseen valmennukseen.
Ensimäiseksi tehtäväksi annoinkin tälle ratsukolle lisätyn käynnin, josta tulisi siirtyä lisättyyn raviin ja heti tehtävän kuultuaan Miivi antoi ratsulleen erittäin selkeät avut, joiden avulla Amy osasikin suorittaa tehtävän ammattilaisen tavoin. Seuraavaksi päätimme treenata avo- ja sulkutaivutuksia joihin vaadittavissa avuissa Miivi hieman sekoili alkuun, mutta onneksi hän sai koottua itsensä ja lopulta annettua ratsulleen oikeat avut. Päätimme kumminkin kokeilla taivutuksia vielä kertaalleen, sillä olisihan se hyvä saada tehtävät onnistumaan ainakin kertaalleen täysin oikein. Tällä toisella yrittämällä molemat taivutukset onnistuivatkin täydellisesti ja pääsimme jatkamaan valmennusta muiden tehtävien parissa. Tämän valmennuksen aikana kerkesimme käymään läpi kaikki helppo a tasoiset tehtävät ainakin kertaalleen ja vaikka muutamissa tehtävissä Miivi meinasi hieman seota avuissa, onnistui ratsukko lopulta kumminkin erittäin hyvin saamissaan tehtävissä. Koska saimmekin kaikki annetut tehtävät onnistumaan vähintään kertaalleen, uskalsin pyytää hyvillä mielin ratsukkoa siirtymään loppuverryttelyihin. Jäin hetkeksi seuraamaan ratsukon loppuverryttelyiden sujumista ja toivotin ratsukolle hyvää jatkoa urallaan, jonka jälkeen lähdin itse jatkamaan matkaani.
Voihan! Kävin aamulla tarhassa katsomassa, miten ulkona yönsä viettäneet hevoset olivat pärjänneet. Oli ollut leuto yö, ja ponit olivat saaneet suojaa myös pienestä katoksesta. Muut tulivat portille kuultuaan tuloni, mutta Amya ei näkynyt missään. Hätäännys valtasi mieleni, neiti oli todella tärkeä ja kisakalenteri tiukka. Lähdi reippaasti tarhaan sanoen Amyn nimeä. Miksi en ollut aidannut pienempiä hiekkantarhoja, vaan nämä reilunkokoiset aitauset? No, Amy oli sisällä pihatossa, seisoi tikasti kiinni seinässä. Mikä sillä oli? Otin sen riimusta kiinni ja aloin vetää sitä perässäni, se liikkui erittäin hauttomasti ja kankeasti. Tallissa laitoin sen käytävälle kiinni, otin loimen pois, ja aloin tunnustella sen jalkoja. Niistä jatkoin muuhun kehoon, ja tietysti, selkähän se oli jumissa. Talliloimi vain päälle, ja karsinaan. Puhelin käteen ja soitto Jazzumille, eläinlääkäriasema Juniperiin.
19.2.2014 - Miivi
Ei se eläinhieroja päässyt Amya katsomaan. Kiireitä, pah! Olin ehkä ruvennut hieman suorasanaiseksi puhelimessa, ehkä tulisi harkita eläinlääkärinaseman vaihtoa? No sain kuitenkin erään hierojan katsomaan neitiä. Selkä oli kuulemma aivan tiukkana, ja lavatkin jumissa. Hieronta tulikin siis tarpeeseen. Käsittely sujui hienosti Amynkin käytöksen puolesta, vaikka sitä selvästi sattui, se pysyi hienosti paikallaan ja tyytyi luimisteluun. Käsittelyn jälkeen neiti sai jäädä talliin, ja illalla kävin taluttelemassa Amya. Se liikkui jo paljon vapautumeemmin, ja huomenna luultavasti olisi jo paljon parempi. Kokeilin myös itse selkää, ja se tuntui maallikolle hyvin juntturaiselta. Hieronta oli luultavasti auttanut reilusti, jos Amylla pääsisi jo hieman ratsastelemaankin?
20.2.2014 - Miivi
Selän jumit ovat menneen talven lumia! Tai no, melkeinpä. Tänään Amy liikkui jo normaalisti, hieman oli kuitenkin selkä kovan tuntuinen selkää tunnustellessa. Päätin siis mennä kevyesti koulua ja vetää vielä loppuun maastoilua. Kentällä neiti ei meinannut mennä peräänajossa, mutta en sitä vaatinutkaan. Oli kuitenkin sen verran vireä, että pari pukkiakin veti. Taitaa neidillä olla jo hieman kevättä rinnassa. Maastossa pysyi käsissä vireydestä huolimatta. Sain hämmästellä pieniä pukkeja itse asiassa koko lenkin ajan. Ei tainnut olla se selkä enää niin jumissa, tuo kentällä suoritettu huolellinen ja pitkäveteinen lämmittely taisi tehdä tulosta.
27.2.2014 - Miivi
Amy on saanut lomailla tässä näin alkuviikon, täytyyhän sitä kisakalenteria joskus hieman hellittää. Talli on muutenkin ottanut rauhallisesti hiihtoloman merkeissä, vielä loppuviikonkin Amy saa olla kotona kevyessä käytössä. Oli neiti kuotenkin niin energinen, että oli tullut sähkölagoista läpi näjtävästi ilman mitään vaikeuksia. Ehkä ne puuaidat olisivat järkevämpi vaihtoehto noin vireälle ponille, mutta näillä selvitään....
21.3.2014 Estevalmennus, pitäjänä Markku
Amy oli heti aloittaessa reipas, joissakin kohdissa ehkä hieman liikaakin. Alkuraveissa se päätti alkaa hieman hankalaksi, ja Miivi joutui välillä patistamaan tammaa ihan kunnolla. Hetken jälkeen Miivi sai purettua Amyn turhan energian ja pääsimme aloittamaan. Lämmittelyhypyissä Amy toimi hyvin, mutta pari kertaa otti turhankin suuren hypyn. Siihen Miivi ei ollut varautunut ja joutui pinnistelemään pysyäkseen tamman kyydissä. Onneksi kyydissä pysyttiin ja loput hypyt sujuivat hyvällä istunnalla loistavasi. Lopullista esterataa ratsastaessa Amy kielsi kerran, mutta Miivi sai tamman epäilykset karistettua hyvällä ratsastuksellaan. Pidätteet tulivat oikeisiin aikoihin ja rata näytti sujuvalta. Erikoisesteitä Amy hieman tarkkaili, mutta se ei vaikuttanut negatiivisesti Miivin ratsastukseen. Lopuksi okserille hyppääminen oli helpponakki ja valmennus oli teidän kohdallanne onnistunut. Lisää topakkuutta alkuvalmennuksesta olisi kyllä kaivattu, mutta loppu valmennus oli onnistunut teidän kohdallanne! Tempo oli hyvä ja Amy kuunteli hyvin sinua. Jatkakaa samalla tavoin!
18.3.2014 - Miivi "That is my future"
Tänään saatin ihan hevosfysioterapeutti Amya katsomaan. Hän oli mukava, neliymppinen nainen, johon Amy olikin heti läpällään. Nainen vaikutti pätevältä, ja tutkiskeli tamman huolella. Kuulemma oli selkä jumissa, taas kerran. Hän sanoi katsovansa syytä myöhemmin. Lihakset tuntuivat kiinteiltä, eikä läskiä ollut. Ruokintaan hän kehotti lisäämään vitamiinja kuitenkin, oli päässyt taas kylkiluut ihan pinnalle. Sen jälkeen nainen teki Amylle ruokintasuunitelman yksityiskohtaisesti. Hän antoi näytepakkauksia mistä lienee rehuista. Amykin tunsi itsensä fyssarin käsittelyssä virkeäksi, eikä meinannut pysyä aloillaan. Pusu sinne, pusu tänne, porkkana on taattu, oli Amyn tekniikka. Tuntui itsestäkin reteeltä, kun omalle ponille oli tilattu kallis fysioterapeutti!
14.4.2014 - Miivi
Eilisestä fyssarin käynnistä viisastuneena oli varannut hieroja, mutta ennen sen tuloa saisi Amy kunnon liikutuksen. Hain tamman tarhasta, jossa se peuhasi kavereidensa kanssa. Onneksi Amylla oli ollut loimi, muuten sen putsaukseen menisi iäisyys. Harjasin tytön nopeasti ja lähdin kohti maneesia, kenttä oli täyttä mutavelliä. Ratsastaessa Amy oli parempi kun aikoihin, eikä auttanut muuta kuin rakentaa esterata. Tehdessäni sitä Roosa, tallityttö piteli Amyä, joka pusutteli Roosaa. Radan oltua valmis Roosa jäi vielä puomien nostajaksi, tosin turhaan. Amy ei tiputtanut yhtäkään 80cm korkean radan puomeista, joten nostin sen 90cm kokreuteen. Siinä tuli yksi pudotus, mutta mitä pienistä. Kiitin Roosaa, joka lähti talliin. Itse lähdin vielä revittelemään maastoon, jossa onnistuikin pudota. Amy juoksi tallille itsekseen ja minä tietysti talsin siinä sateessa varmaan kolme kilometriä. Onneksi henkilökunta oli ottanut tamman sisään ja hoitanutkin sen ennen kun olin tallilla, eikä tamman tarvinnut jäädä värjöttelemään sateeseen.
15.4.2014 - Miivi
Amy saisi tänään vapaata, ja tarhailisi koko päivän kavereiden kanssa, sen päätin jo aamulla. Ilma oli selkeytynyt, ja laitumillakin alkoi olla tilaa laiduntaa sen mutavellin keskeltä, joten Amy pääsi laitumelle Donastian ja Nellyn kanssa. Se vietti siellä koko päivän, ja illalla sisään hakiessa suuntasikin kaurakupille aivan ensimmäisenä.
16.4.2014 - Miivi
Eilen Amy saikin vapaata, ja tänään oli juoksutuksen vuoro. Pitkänäperjantaina tulisi hieroja, ja tänään olisikin kaikkea kiinostavaa juoksuttaessa. Tamma oli pirteä, mutta hieman jäykkä. Ilopukitkin onnistuivat lopussa, mutta ajattelin vapaapäivien tulevan harvinaisemmiksi ainakin näin selkäongelmien aikaan, tammahan jäykistyi kun itsestään.
14.5.2014 - Miivi
Tänään ohjelmassani oli kouluratsastusvalmennuksen pitäminen Miiville, sekä hänen ponikokoiselle ratsulleen Amylle ja valmennuksen tasoksi oltiin sovittu helppo a. Koska sää oli tänään hieman sateinen, olimme sopineet että valmennus pidettäisiin maneesissa, ihan vain kaikkien mukavuuden takaamiseksi ja olinkin saapunut maneesiin hieman etukäteen odottelemaan ratsukkoa paikalle. Ratsukko saapuikin minuutilleen sovittuun aikaan ja pikaisen esittelyn jälkeen pyysin heitä aloittamaan alkulämmittelyt. Miivi tekikin kuten pyydettiin ja itse sain seurata sivusta kuinka ratsukon yhteistyö toimi alkulämmittelyiden aikana. Ratsukon yhteistyö tuntuikin toimivan varsin hyvin ja sekä ratsastaja, että ratsu vaikuttivat molemat erittäin osaavilta. Kehuinkin jo tässä vaiheessa Miivin ratsulleen antamia napakoita, mutta silti suhteellisen huomaamattomia apuja, sillä ne olisivat valtti varsinkin kilpailuissa. Alkulämmittelyiden jälkeen siirryimmekin sitten suoraan varsinaiseen valmennukseen.
Ensimäiseksi tehtäväksi annoinkin tälle ratsukolle lisätyn käynnin, josta tulisi siirtyä lisättyyn raviin ja heti tehtävän kuultuaan Miivi antoi ratsulleen erittäin selkeät avut, joiden avulla Amy osasikin suorittaa tehtävän ammattilaisen tavoin. Seuraavaksi päätimme treenata avo- ja sulkutaivutuksia joihin vaadittavissa avuissa Miivi hieman sekoili alkuun, mutta onneksi hän sai koottua itsensä ja lopulta annettua ratsulleen oikeat avut. Päätimme kumminkin kokeilla taivutuksia vielä kertaalleen, sillä olisihan se hyvä saada tehtävät onnistumaan ainakin kertaalleen täysin oikein. Tällä toisella yrittämällä molemat taivutukset onnistuivatkin täydellisesti ja pääsimme jatkamaan valmennusta muiden tehtävien parissa. Tämän valmennuksen aikana kerkesimme käymään läpi kaikki helppo a tasoiset tehtävät ainakin kertaalleen ja vaikka muutamissa tehtävissä Miivi meinasi hieman seota avuissa, onnistui ratsukko lopulta kumminkin erittäin hyvin saamissaan tehtävissä. Koska saimmekin kaikki annetut tehtävät onnistumaan vähintään kertaalleen, uskalsin pyytää hyvillä mielin ratsukkoa siirtymään loppuverryttelyihin. Jäin hetkeksi seuraamaan ratsukon loppuverryttelyiden sujumista ja toivotin ratsukolle hyvää jatkoa urallaan, jonka jälkeen lähdin itse jatkamaan matkaani.
Kilpailut
KRJ
29.01.2014 kutsu Helppo A 7/50 18.01.2014 kutsu Helppo B 5/42 16.01.2014 kutsu Helppo B 2/42 16.01.2014 kutsu Helppo A 3/42 12.01.2014 kutsu Helppo A 7/50 11.01.2014 kutsu Helppo B 2/50 10.01.2014 kutsu Helppo A 4/30 29.12.2013 kutsu Helppo A 6/50 28.12.2013 kutsu Helppo A 4/30 27.12.2013 kutsu Helppo A 1/40 26.12.2014 Kutsu Helppo A 4/40 23.12.2014 Kutsu Helppo A 5/40 31.1.2014 Kutsu KRJ-cup HeA 19/41 02.04.2014 Kirbera Helppo A 1/30 07.04.2014 Kirbera Helppo A 2/30 10.04.2014 Kirbera Helppo A 1/30 04.04.2014 Figure Helppo A 5/30 07.04.2014 Figure Helppo A 5/30 09.04.2014 Figure Helppo A 5/30 10.04.2014 Figure Helppo A 4/30 10.04.2014 Figure Helppo A 5/30 04.04.2014 Graft Stallions Helppo A 2/30 04.04.2014 Mewian Welsh Helppo A 5/50 08.04.2014 Mewian Welsh Helppo A 5/50 08.04.2014 Mewian Welsh Helppo A 2/50 13.04.2014 Mewian Welsh Helppo A 6/50 21.04.2014 Mewian Welsh Helppo B 1/50 22.04.2014 Mewian Welsh Helppo B 5/50 23.04.2014 Mewian Welsh Helppo B 6/50 04.04.2014 Graft Stallions Helppo A 2/30 26.03.2014 Ramya Ranch Helppo A 4/40 26.02.2014 Devilsfair Helppo B 1/39 06.03.2014 Ascuns Farm Helppo B 1/30 26.02.2014 Devilsfair Helppo B 1/39 06.03.2014 Ascuns Farm Helppo B 1/30 04.05.2014 Kisakeskus Lapland Helppo B 3/40 29.05.2014 Fiktio Helppo B 5/40 30.05.2014 Fiktio Helppo B 6/40 02.06.2014 Fiktio Helppo B 2/40 02.06.2014 Fiktio Helppo A 3/40 26.05.2014 Virtuaalitalli Vaapukka Helppo A 6/40 29.05.2014 Virtuaalitalli Vaapukka Helppo A 1/40 |
KERJ
01.01.2014 Kutsu tutustumisluokka 2/45 30.12.2013 Kutsu tutustumisluokka 1/22 29.12.2013 Kutsu tutustumisluokka 6/45 29.12.2013 Kutsu Harrasteluokka 3/19 28.12.2013 Kutsu Harrasteluokka 3/19 28.12.2013 Kutsu tutustumisluokka 5/38 27.12.2013 Kutsu tutustumisluokka 1/45 27.12.2013 Kutsu tutustumisluokka 3/45 27.12.2013 Kutsu tutustumisluokka 2/38 26.12.2014 Kutsu tutustumisluokka 2/38 26.12.2013 Kutsu Harrasteluokka 2/19 25.12.2013 Kutsu Harrasteluokka 1/19 15.01.2014 Kutsu Tutustumisluokka 1/30 30.01.2014 Kutsu Tutustumisluokka 2/12 23.03.2014 Kärmeniemi Tutustumisluokka 1/25 |